Kehto

Heidi sai tutultaan kyselyn voisinko tehdä kehdon. Tilat ja työkalut on vajaavaiset, sekä aika on perheellisen tiukalla, niin olen päättänyt kieltäytyä kaikista tilauksista. Tämä oli nyt kuitenkin erityistapaus ja meni tekeminen terapian puolelle. Tilauksen speksit oli jotakuinkin seuraavat: kellertävä, muttei kerman värinen, ja koristeet ruskealla. Tilaaja oli jollain muotoa ihastunut tekemääni hoitopöytään, joten otin sen lähtökohdaksi.

Kuviot jälleen inspiroitu kaavain.fi -sivustolta. Piirsin kaiken ensin paperille. Tämän jälkeen mietin miten saan kuvion siirrettyä puuhun. Koska kehto on pehmeää mäntyliimalevyä, kopioin kuvion lopulta kuulakärkikynällä painamalla. Valoa vasten tarkastellen pystyi lyijykynällä korjailemaan kuvion valmiiksi kun erotti painojäljen puusta. Ylä- ja alakuvassa painannetta on vahvistettu jo lyijykynällä. Sitten vain ruskeaa maalia päälle pienoismallisudilla. Kuvioiden suunnittelu ja maalaaminen käsin vei yli kymmenen tuntia, mutta olen aika tyytyväinen lopputulokseen.

Sydän teema oli hyvin vahvasti esillä. Ylhäällä perhonen katsoo kukkaa sydämen lävitse. Kukan projisio vastakkainen katseelle. Tai eihän yläkuvan kuvio ole edes sydän vaan kaksi lehdykkää jotka aivomme yhdistää sydämen muotoon. Alapuolella reikätyökalulla tehty sydän. Symmetriaa on rikottu sopivasti koristeissa.

Jalkoihin/jalaksiin laitan nykyisin pehmikkeet. Tulee vähän professionaalisempi tulos niiden kanssa eikä natise siirrettäessä.

Kattelin vähän referenssejä muista kehdoista. Löysin veitikalta valkoisen kehdon, jonka kuva on linkin takana (tekijänoikeussyistä) veitikan kehto. Viimeistely veitikan kehdossa on parempi, mutta kauneuspisteet tipahtavat omasta mielestäni selkeästi kotiin päin. Löytyipä tuolta maininta että laidan korkeus pitää olla vähintään 275 mm täyttääkseen jonkun turvallisuus-standardin. Tekemässäni kehdossa taisi vaihdella 190-250 mm välillä.

Pitäisiköhän vielä miettiä sitä puusepän uraa kun tuo veitikan kehto maksaa yli 600 euroa ;) Äkkiä laskettuna veroton osuus 460 euroa, josta materiaalikulut 100 euroa. Useampia kun tekee, saa yhden tehtyä kymmenessä tunnissa. Tällöin se tekisi 36 eur/h.

Perinteisempi lasten naulakko

Piti saada naulakko lapsille eteiseen. Pari kuviosahausta ja veistelyä myöhemmin tuli tällainen. Muoto ei miellyttänyt kaikkia, vaikka muistaakseni vastaavaa kannatinmuoto tehtiin ala-asteen käsitöissä.

Nukensänky

Kummitytölle tein pienen nukensängyn lentokonevanerista liimaamalla. Aiheeseen harjoittelin hieman myös 3D-mallinnusta blenderillä, mutta se ei taida olla varsinaisesti tällaisiin hommiin suunniteltu.

Ensimmäistä kertaa olin muotoilemassa vaneria höyryllä. Taipuihan se, vaikkei ihan artekin kanssa kannata vielä lähteä kilpailemaan :)

Hoitopöytä

Meidän Lahja sai vaihtaa vaippansa tällaisella hoitopöydällä. Nyttemmin pöytä on myyty. Ostaja soitti tyttärelleen, joka oli kaupassa katsomassa hoitopöytiä, että nyt on löytynyt sopiva - älä vaan osta! Materiaali mäntyliimalevyä, mahdollisesti 80 cm leveää. Maalaus kunnon tilojen puutteessa (kuka kestää sitä löyhkää?) Helmi-maalilla. Muuten varmaan käyttäisin öljymaalia.

Koristekuviot on maalattu pienoismallisiveltimillä. Koristeaiheet on inspiroituneet kaavain.fi sivustolta, lähinnä renessanssi-kategoriasta.

Buescher foni käytössä 3/3

Kaikille iloisille ja vähemmän iloisille blogin seuraajille todettakoon että saksofoni on aktiivisessa käytössä. Ylä gis tuottaa jostain syystä välillä syttymisongelmia. Alarekisterissä taitaa olla vielä jotain vuotoja, mutta pitäisi varmaan tehdä jostain fosforilamppu jotta saisi nämä ongelmat korjattua. Ääni on varsinkin alhaalla aivan upea ja bändissä pystyy käyttämään soitinta ihan niinkuin muitakin foneja pystyisi. Ehkäpä jopa astetta helpommin kun ei tarvitse transponeerata.

Buescher kunnostusta 2/3

Aloin kiillottaa saksofonia. Pinnassa oli jotain tummaa, ehkä oksidia, eikä se tuntunut lähtevän millään pois miedolla pesuaineella ja hankaamisella. Lopulta kyllästyin ja hain pata-pata saippuavillaa. Homma alkoi toimia ihan erilailla ja kirkasta jälkeä syntyi, mutta pinnasta tuli hieman naarmuinen. Pitää varmaan hakea kiillotuslaikka porakoneeseen niin saa nuo jäljet siistittyä. Toisaalta ei tuota kaukaa huomaa.

Rungon kiillotukseen meni aikaa muutamia tunteja. Sitten nypin vanhat tyynyt pois ja huomasin että yksi tilaamistani tyynyistä oli liian iso. Revin tyynystä nahan auki osittain ja leikkasin sisältä löytyvää huopaa ja kartongin palaa pienemmäksi. Tämän jälkeen eri-keepperillä liimailin tyynyn taikaisin muotoonsa.







Aloin liimata uusia tyynyjä. Liimailin pikkuläppiä jotka puristuivat jousella paikalleen. Jossain vaiheessa huomasin kauhukseni että nehän olivat ihan vinossa ja tyyny päästi ilmaa välistä. Tähän asti olin ihmetellyt miksi ohjeissa vihjattiin että tyynyn saattaa joutua irroittamaan lämmittämällä. Harmmitti huomata moka, mutta eiköhän tämä tästä selkene.

Kädet on ihan kuivat kaikesta pesemisestä, mutta kirkas pinta pitää mielen iloisena.

Buescher saksofonin kunnostus 1/3

Saatuani kirahvin ja koiran tehtyä aion paneutua seuraavaan projektiini joka on saksofonin kunnostus. Haaveenani on ollut hommata seuraavaksi hopeaväritteinen saksofoni. Koska en ole vuosiin soitellut puhallinorkesterissa, ajattelin C-melodyn sopivan minulle bändisoittimeksi. Tiedä häntä.

Aikani ebayta seurattuani tilasin Buescher C-melody saksofonin.
Saksofoni tuli perille tulin kautta. Nykyään yksityishenkilön ei tarvitse täyttää tullauslappua itse, joka on melkoinen muutos sitten ensimmäisen tullauskokemukseni kun täyttelin mokomaa lappua pari tuntia. Soitin oli hyvin pakattu. Kotelo on nähnyt ajan patinaa ja on ihanan pieni ja käypä soittimelle.




Foni oli ihan hyvässä kunnossa 90-vuotiaaksi kaunottareksi (kts. sarjanumerot). Vain muutama kolhu - käytön jälkiä tietenkin. Oikeastaan olin ällikällä lyöty kuinka taitavia rakentajia tuolloin oltiin. En minä ainakaan osaa vaadittavaa hienomekaniikkaa ja kellosepän taitoa jolla tällaisen instrumentin voisi toteuttaa.






Läppien tyynyt olivat kaikki rikki, mutta tämä oli tiedossa ostohetkellä. Tilasin uudet tyynyt, liimat ja muutaman ruuvimeisselin täältä.



Lisäksi tiimarista ostin hieman huopaa: ainakin yksi läppä kolisi puuttuvan huopapehmikkeen takia.


Pitää kokeilla miten alton kielet toimivat C-melodyssä. Joku mainitsi netissä että bassoklarinetin kielet saattaisivat olla sopivan kokoisia. Mutta tämä on pitkällä tulevaisuudessa.

Purkaminen

Ensimmäinen operaatio tulisi olemaan peseminen ja kiillotus. Ennen pesua soitin oli kuitenkin purettava. En ole koskaan ennen purkanut koko saksofonia enkä tosiaan osannut odottaa kuinka likaista työtä se olisi. Tai oikeammin en osannut odottaa kuinka hyvässä rasvassa instrumentti oli. Lähdin purkamaan alarekisteristä ja nousin ylärekisteriä kohti. Ohessa koko joukko kuvia. Toivottavasti osaan laittaa osat takaisin, mutta koitin kuvata kaikki vaiheet varmuuden välttämiseksi.

C ja C# läpät

F# apuläppä

B läppä

B-läpällä ei ollut akselia, vaan se oli päistään ruuvattu.

Bb läppä

Melkoisen pitkä akseli tässä.

D-läppä

G# vipu

Bb läppä

Taitaa tämä olla vasta Bb läppä, joten edellinen Bb->B, B->C, C->C# jne.

Alarekisteri

Piiiiiitkä akseli ja kaikki läpät yhden akselin varassa. Mitenköhän saan tämän joskus takaisin..

Altissimo läpät

Joo no en oikein tiedä mikä näiden läppien nimi on mutta ylärekisterissä niiden kanssa peuhataan.

Oktaaviläppä ja muut yläapuvivut

Ylärekisteri

Reikäjuustoa

Sitten oli luvassa kappale reikäjuustoa. Olin melkoisen yllättynyt kuinka kevyt vivuton ja läpätön foni oli.

Uusien läppien tarkistus

Viimeiseksi varmistin vielä että vaihtoläppiä olisi riittävästi. Olihan niitä. Vain oktaaviläppä oli mahdollisesti hukassa, mutta sen pystyisi hoitamaan myöhemmin, mikäli en löydä tätä pienintä tyynyä vielä jostain. Ohessa kuva jossa uudet tyynyt aseteltu vanhojen päälle.




Jonain toisena iltana vuorossa on sitten pesu, vanhojen tyynyjen irroitus ja uusien kiinnitys.