Riukuaita

Ostimme talon vuonna 2007 ja koska talo oli vanha kauppa, kulki tie varsin läheltä taloa. Teimme uuden tieliittymän ja halusimme aidata läheisen tien jälkikasvun turvaksi. Tämä oli oiva tilaisuus toteuttaa haaveeni rakentaa riukuaita. Lähdin tutustumaan rakentamiseen ostamalla aiheen kirjallisuutta. Lisäksi selasin netistä tietoa, vaikka aika niukalti sitä oli tarjolla.

Isoin ongelma tuntui liittyvän puiden hankkimiseen. Riukuaitaan tarvitaan kahdenlaisia puita: lyhyttä tolpiksi ja pitkää aisapuiksi. Lyhyitä noin 80m aidattavalle osalle tuli olla 162 kpl. Pidempiä puita, noin 6m pitkiä, on hankala löytää. Kuusi on tuossa kasvuvaiheessa varsin nopeakasvuinen pituussuunnassa ja lyhyempiä tai pidempiä on tarjolla, mutta ei sopivia. Onneksi naapuri salli metsän harvennuksen, kun ei omasta metsästä sopivaa löytynyt.

Paras aines aidaksi on kuusi, vaikka mäntyä tai haapaakin voi käyttää.
Kuorinta oli seuraava työvaihe ja siinä tein virheen. Kuoriminen tulisi tehdä kolmelta sivulta, minä kuorin koko puun, mutta pihkan säilymiseksi puuhun tulisi jättää kuorta.

Seiväspuut teroitettiin kirveellä jonka jälkeen oli aika polttaa päät. Ennen kuin päät keksittiin polttaa aidat tehtiin muutaman vuoden välein, koska puut mätänivät niin nopeasti. Polttaminen kannattaa tehdä reilusti ja riittävän pitkälti jotta suojaava hiillosta olisi riittävästi.


Seipäiden polttaminen menossa.





Teroitettuja seipäitä rivissä.


Poltettuja seipäitä.


Riukuaidan, pistoaidan pystytys toteutettiin talkoilla. Talkoihin pitää muistaa ostaa talkoovakuutus, vaikka onneksi emme sitä tarvinneet. Alkuvalmisteluina viritettiin pitkä linjalanka, jotta aidasta tulisi suora. Lisäksi maahan levitettiin 50m mittanauha, jotta reiät tulisivat oikealle etäisyydelle n. 1m välein. Reikiä seipäille tehtiin rautakangella kahden miehen voimin.






Harvenneesta pukeutumisesta päätellen homma oli työläs.


Iloista talkooporukkaa.


Tolppien väliin asetettiin kiviä, joiden tarkoitus on estää aidaksien lahoaminen maakosketuksesta.



Pitkä seiväsrivi ja vanha tie.








Perinteisesti aidakset on halkaistu. Näin aidakset riittävät pidemmälle. Kuusen halkaisu on jännää puuhaa, koska kuusi kasvaa kierteellä Halkaistu kuusi on ruuvimainen. Halkaisimme suurimmat puut, vaikka loppupelissä aidaksia jäi yli.







Puusta kun tehdään niin nauloja ei käytetä :) Vitsaksia kasvaa ojanpientareet täynnä. Kömysin muutamat illat vesurin kanssa tien pientareita jotta sain kokoon riittävästi kuusivitsaksia. Vitsakset piti oksastaa, mutta pääähän jätettiin tupsu, joka auttaa kiinnitysvaiheessa. Lisäksi vitsas tulisi halkaista, mutta se osoittautui hyvin vaativaksi tapahtumaksi. Vitsakset tulisi laittaa jonnekkin likoamaan. Mutta jos aika loppuu kesken niin keittäminen on hyvä tapa pehmittää vitsakset. Leikkasin tynnyrin auki ja aamusella tuli alle, jotta vesi lämpenisi.






Kissa.





Vitsasten sitominen oli se varsinainen työ. Aluksi se oli vaikeaa ja lopulta helpponi, mutta aika tarkkana piti olla jokatapauksessa. Jälkiviisaana olisi ollut hyvä käyttää sapluunaa köytöksien korkeuden suhteen, jotta tulos näyttäisi paremmalta. Per tolppa tulee aina kolme köytöstä, mutta köytökset tehdään aidastuksen edetessä ja tolppaa kohden tulee vain yksi köytös per aidas.

Vanhat taitajat naapurista kävivät näyttämässä miten vitsas väännetään seipään ympärille. Kahdeksikko, halkaistu sivu menee sisäkierteellä. Kahdeksikon risteyskohdassa kierretään vitsasta 180 astetta, jotta seuraavan kierroksen kohdalla halkaistu sivu olisi taas sisämutkalla.









Väsynyt työmies.


Lintuaura ilahdutti talkooväkeä.


Tässä sidotaan alinta ja keskimmäistä vitsasta.


Ukki vääntää ilmeellä vitsasta. Itseasiassa vanha sanonta "nuorena vitsa on väännettävä" tarkoittaa juuri tällaista vitsan vääntöä ja homma on kokolailla raskasta.









Kiitos talkooväelle avusta!